lehdet putoaa kuin muistot päässäni,ne tummenee niinkuin mieleni.Mutta sitten tulee taas niitä niin sanottuja"auringon paisteita"tännekkin risukasaan.Oksat sortumis pisteessä,mutta ulkopiiri tukee niitä pysymään kasassa.Raivonpurkauksia ja huutoa!.Maiseman vaihdosta,mutta niin hiljaista etten omaa hengitystä edes kuule.Mielikoetuksella jatkuvasti,vailla jotain pysyvää joka ilon vois antaa. Sinä sanot säälittäväksi huomiota kerjääväksi?.Tule itse kävelemään polkuani,sanokaa sitten ihmiset ne samat asiat mitä silloin sanoitte.Kun ihmisellä on paha olla,ei sen määrää tai syytä tarvitse vertailla mikä on riittävän paha olo.Te kauheudet päässäni ja ympärilläni,älkää tuottako enempää tuskaa.
<3:llä pihlasi<3
Upee tyyli ja kirjotat hyvin! Lisäsin sut lukulistalle :)
VastaaPoistaKäy tsiikaan jos kiinnostaa yhtään:
http://factoryfuckingirl.blogspot.com/